tiistai 16. tammikuuta 2018

46. Kehitystä havaittavissa

Kevätkausi tuli korkattua muutama viikko sitten estetreenejen osalta molempien ponien kanssa! Kylläpä tuntuu hyvältä, kun pääsee sanomaan, että pieni joulutauko on auttanut tekemiseen ja kaikki on viime viikkoina sujunut oikeastaan todella hyvin. Riona on ollut reipas ja innostunut taas estehyppelöistä ihan uusin voimin, on mahtavaa päästä tekemään ponin kanssa juuri sitä, mitä se rakastaa ja missä se on oikeasti hyvä. Maltinkin kanssa ollaan menty paljon eteenpäin, olen saanut paljon enemmän luottamusta ja itsevarmuutta junnun kanssa tekemiseen, ja tuntuu että mun tunteet ovat saaneet myös vastakaikua!


Tänään jatkoimme kuitenkin Rionan kanssa esteiden parissa, tekniikkatehtävät aiheena. Alkuverryttely oli aika vapaamuotoinen, itse taivuttelin käynnissä avotaivutusta hyväksikäyttäen. Se on ollut Rionan kanssa todella hyödyllinen liike, sillä se saa hevosen todella käyttämään etuosaansa aktiivisesti ja auttaa siten myös suoristamisessa. Avotaivutuksen avulla saan Rionan myös taipuisammaksi, jonka jälkeen esimerkiksi niinkin simppeli asia kuin kääntäminen tuntuu paljon helpommalta.

Ravissa toiselle pitkälle sivulla ratsastettiin loiva kiemura, jolla oli tarkoitus ratsastaa hevosta taipumaan ja asettumaan kaarteeseen. Riona yritti ensiksi juosta avuilta kaaren aikana, mutta sain sen aika hyvin kuitenkin kuuntelemaan, sillä toisella pitkällä sivulla sai oman maun mukaan ratsastaa hevostaan paremmalle tuntumalle. Itse tein temmonmuutoksia ravissa ja annoin ohjan olla edelleen aika pitkä, jotta Riona saisi kunnolla verryteltyä lihaksiaan ja liikkeitään ennen hyppäämistä.

Laukkaverryttely oli yksinkertainen: laukannostoja ja lyhyitä pätkiä laukkaa, sitten takaisin raviin siirtyminen ja ravin ratsastamista kunnes se tuntui hyvältä. Sitten toisto. Laukassa istuin kevyessä istunnassa pitäen käden rentona mutta kuitenkin tuntumalla, jotta saisin aikaiseksi pyörivän liikkeen, joka avaisi hevosen lapoja ja ratsastus tuntuisi paremmalta. Tämä verryttely toimi minulla ja ratsu oli vetreä ja pirteä kuin peipponen koko tunnin ajan.


Ensimmäisessä tehtävässä oli tarkoitus hypätä aivan pienenpieni ristikko ja kääntää aika reippaasti oikealle heti sen jälkeen. Sitten oli suoritettava ravisiirtymä, jotta saataisiin ratsu kuuntelemaan apuja tarkasti. Laukannosto tehtiin napakasti kaarteesta ennen uraa ja hyppy toisen pienen ristikon yli. Ensimmäisellä kerralla Riona tuntui jopa liiankin reippaalta ja ei olisi millään malttanut siirtyä raviin pyynnöstäni, niinpä lähestyimme sitten toistakin estettä laukassa. Hyppyjen kanssa ei ollut mitään ongelmaa niiden ollessa noin nilkan korkuisia, mutta esteiden välissä oli tärkeää saada omat avut läpi, jotta tehtävä onnistuisi. Tulin tämän muutaman kerran, kunnes sain sen sujumaan haluamallani tavalla. Minulla on aina välillä ongelmana se, että myötään ehkä jopa liiankin reilusti ja Riona pääsee siten laukkaamaan esteen jälkeen liian kovaa. Tietysti Maltin kanssa on aivan eri asia, se on nuori ja vielä oppiva poni, ja tarvitsee enemmän tilaa edestä hypätessään. Tämän tavan olen saanut onneksi suureksi osaksi kitkettyä pois ja näin sain poninkin kuuntelemaan apujani paremmin.

Toinen tehtävistämme oli yksinkertainen mutta tarkkuutta vaativa. Ensimmäistä estettä lähestyttiin laukassa kirjaimen B kohdalta, mutta oli tärkeää lähteä lähestymään tarpeeksi myöhään saadakseen hyvän suoristuksen esteelle. Tuolta kyseiseltä pystyltä täytyi saada oikea laukka alas, sillä esteen jälkeen täytyi laukata aivan uralle asti, jotta sai hyvän tien seuraavalle esteelle, joka oli hiukan isompi ristikko. Tässä tehtävässä mulle oli tosi vaikeeta saada oikea laukka alas, mutta onneksi Riona hoisikin sen puolen sitten itse- komeiden pukkien saattelemana. Itse hypyissä ei ollut mitään ongelmaa, minun täytyy vain olla tarkempi laukanvaihtojen kanssa ja muistaa myös johtaa esteen päällä tarpeeksi selkeästi. Myös jalan kanssa jätän hevosen välillä yksin, en välttämättä muista aina kehottaa laukanvaihtoa vaihdattavalla pohkeella esteen päällä. Mutta enköhän senkin joskus opi!


Tunnin päätteeksi hypättiin vielä pysty-okseri sarjaa ensiksi noin 80cm korkeana. Sarjalle oli helppo lähestyminen joka onnistui ihan hyvin, ensimmäinen este myös sen vuoksi hyvään paikkaan. Esteiden välissä oli 9,5 metrin väli, joka tarkoittaa laskeutumista ja yhtä laukka-askelta. Se on Rionalle aika hyvä väli, sillä se ei ole liian pitkä eikä liian lyhyt. Riona venytti hyvin ja kyseinen hyppy olikin sitten sujuva ja melko ilmava! Tämän jälkeen ratsastuksenopettajamme nosti estettä jonkin verran, ja lopulta sen takapuomi oli 95 senttinen. Onneksi en ole rimakammoinen- nuo korkeudet muistuttavat jo enemmän estettä kuin kavallettia, en kuitenkaan tunneilla tuon korkuisia esteitä oikein hyppää. Lähestymisestä tuli ihan okei ja ensimmäinen hyppy ehkä hiukan lähelle. Ratsastin omasta mielestäni välin oikeastaan todella kivasti ja sain Rionan venyttämään askeltaan juuri sopivasti. Poni leiskautti esteen yli kevyesti ja mulla jäi ihan todella hyvä maku suuhun tunnista.

Eli kyllä, kehitystä on tapahtunut, vaikka itse nyt sanonkin. Vuosi sitten hyppäsimme noin 50-60cm tehtäviä vaivalloisesti, poni tahmea ja itsestäni en nyt osaa edes mitään sanoa. Yhteistyö on alkanut kuitenkin pelittämään halutulla tavalla ja muutosta on tapahtunut monessa asiassa. Tällaisina päivinä sitä huomaa rakastuvansa poniin päivä päivältä yhä enemmän ja enemmän, toinen kun vain aina osaa yllättää halutulla tavalla.



maanantai 18. joulukuuta 2017

45. Ihana joululahjatoffee - Adventtikalenterin kolmas luukku

Tästä starttaa adventtikalenterin kolmas- ja samalla viimeinen- luukku. Tässä luukussa jaan teille ohjeen ihaniin kermatoffeisiin, jotka toimivat niin naposteltavana vieraiden kesken kuin itselle tai jollekin ystävälle lahjaksi. Nämä olivat todella helpot valmistaa, joten päädyin tekemään niitä vielä useamman erän. Toivottavasti tekin innostutte, jos olette vielä joululahjaideoita vailla!

Reseptin sain Valion nettisivulta, mutta tein siihen omia pieniä muokkauksia.


2dl kuohukermaa 
1,5dl sokeria
25g voita
0,5dl tummaa siirappia
(Jos haluatte, voitte lisätä mukaan 
jotakin maustetta tai esimerkiksi merisuolaa makua antamaan!)

  • Sekoita ainekset paksupohjaisessa kattilassa. Anna seoksen kiehua voimakkaasti poreillen n. 10min. Sekoita koko ajan, ettei seos tartu pohjaan.
  • Kun toffee alkaa saostua, tipauta seosta kylmään veteen n. 1/2 tl. Anna jäähtyä hetken. Mikäli seos jähmettyy vedessä niin, että voit muotoilla sen palloksi, on toffeeseos valmista.
Kaada seos n. 17 x 17 cm:n vuokaan, jossa on leivinpaperi. Anna kovettua. Leikkaa paloiksi. Toffee leikkautuu parhaiten, kun se on täysin jäähtynyttä. Lopuksi palaset voi kääriä esimerkiksi leivinpaperiin ja laittaa ne pieniin pusseihin ja antaa lahjaksi!






Lopputuloksesta tuli oikein onnistunut ja pienistä toffeista papereissa suloisia. Ainakin omasta mielestä toffee oli niin hyvää, että olisi tehnyt mieli tehdä itsellekin oma erä näitä ihan vaan syötäväksi- maltoin kuitenkin mieleni ja tein vain ystäville joululahjoiksi!

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

44. Rakas Joulupukki... - Adventtikalenterin toinen luukku

Toinen adventti, jipii! Nyt on hyvä aika käydä läpi joululahjatoiveita ja syyt, miksi juuri nuo asiat?
Tänä jouluna en oikeastaan ole erityisemmin mitään joululahjatoiveita tehnyt. Tuntuu siltä, että olisi kiva keskittyä pikemminkin antamiseen ja läheisten kanssa joulun viettämiseen. Tähän kuitenkin keräsin muutaman pienen toiveen, joita en oikeastaan tarvitsisi mutta kuitenkin himoitsen.. Ja muutama muukin asia.


Ihan ensimmäisenä toiveena haluaisin pitkähihaisen kilpailupaidan. Lyhythihainen mulla on jo, Kingslandin Belvedere-mallinen kaksivärinen paita. Siitä olen tykännyt kovasti, palkintojenjaossa erottuu joukosta kummasti (mulla on se pinkkivalkoinen malli). Vastikään hankkimani kilpailutakin alle haluaisin kuitenkin jotain siistimpää ja vähän neutraalimpaa, joten vähän aikaa sitten päädyin selailemaan kuvia noista paidoista. Silmiin osui sitten Kingslandin Lynn-kilpailupaita. Tuo kyseinen Lynn on melko paksu ja lämmin, sekä suunniteltu talvella käytettäväksi. Itse olen kunnollinen kerrospukeutuja, joten tuollainen paita olisi hyvä lisä kisatakin alle. Kesällä pärjään t-paidalla, mutta talvella mitä lämpimämpi, sen parempi.

Toisena toiveenani on Freejump Soft'up Pro-jalustimet. Tämä tuli itseltäni oikeastaan ihan extemporee, mutta Maltin Freejumpeista olen pitänyt ihan todella sillä ne istuvat jalkaan oikein hyvin eikä jalka luista jalustimesta mihinkään. Värinä olisi viininpunainen, muut ei jotenkin mulle nappaa mutta kyseisestä väristä tykkään kovasti. Näistä olen muutenkin kuullut kovasti hyvää, joten päätyivät nämäkin sitten listalleni.
Kolmantena varmaan jokaisen joululahjatoiveisiin kuuluva asia: suklaata. Suorastaan rakastan tuota Fazerin merisuola-toffeekrokanttisuklaata, sitä siis tahtoisin levyllisen verran.. tai oikeastaan mihä tahansa suklaa käy, ne ovat aina yhtä hyviä! Suklaa kuitenkin kuuluu jouluun, joten sitä täytyy olla edes jossakin muodossa :D


Neljäntenä toiveissani on saada yksi tai kaksi Soturikissat-sarjan kirjaa. Olen joka ikisen niistä ajan mittaan lukenut enkä näitäkään halua jättää välistä, ne on ottaneet paikan mun lempikirjasarjana jo monen monta vuotta sitten. Varsinkin nyt, kun sarjaan ilmestyi kaksi uutta kirjaa, on pakottava tarve päästä ne lukemaan tai saada ainakin toinen niistä joululahjaksi.

Ja sitten kaksi toivetta, joiden en usko toteutuvan, koska nämä Suomen talvet ovat nyt vähän mitä ovat. Toivoin jouluksi vähintään 50cm lunta ja vähintään -15 astetta pakkasta. Kovalla pakkasella on toki joskus huono ratsastaa (varsinkin ellei ole maneesia, kenttä on jäässä) jos ei pue tarpeeksi, mutta tuon pakkasen voi sitten hyödyntää kaikkeen muuhun talviliikuntaan, kuten lumisotaan, jonka varmastikin voi laskea urheiluksi :D Tai sitten vain lähtee ilman satulaa vähän päästelemään höyryjä jonnekin pellolle tai vaikkapa järven jäälle!


Millaisia joululahjatoiveita teillä on, ja löytyikö samoja kuin minulta?

maanantai 4. joulukuuta 2017

43. Ninnun muistolle - Adventtikalenterin ensimmäinen luukku

Koskaan ei tiedä,
 onko aikaa paljon vai vähän,
yhtäkkia huomaa,
se päättyikin tähän. 
Muistot kauniit voimaa antaa,
surun raskaan hiljaa kantaa. 
Ei jaksanut sydän kultainen,
vaan lähdit pois luo pilvien valkoisten.


Näin jouluna ja erityisesti adventtien aikana on hyvä muistella omia jo poismenneitä perheenjäseniä, ystäviä ja nelijalkaisiamme. Sen vuoksi saatte kuulla tänään pienen muistelon Ninnusta. Se päivä oli perjantai, minulla oli ollut melko hyvä päivä koulussa ja kaikki iloitsivat jo lähestyvästä joulusta- myös minä. Tiesin Ninnulla olevan tänään reissu klinikalle, mutten erityisesti ollut huolissani, olihan poni ennenkin klinikalla käynyt. Yllättäen kesken koulupäivän saan viestin, jossa luki jotakuinkin "Ninnu lopetettiin tänään klinikalla.", enkä osannut odottaa mitään tällaista. Ei minua edes itkettänyt, jotenkin en pystynyt ymmärtämään mitä oli tapahtunut. Kahlasin päivän loppuun enkä muista, että olisin pahemmin edes joutunut pidättelemään itkua, kunnes astuin ulos ovesta. Jotenkin kaikki mun sisällä hajosi. Se perjantai oli muutenkin huono päivä, olin tallilla ja oikeastaan vaan itkin. Ninnun tavaroita keräiltiin ja oikeastaan enimmäkseen seisoin lumisateessa itkemässä. Jotenkin se oli tullut vaan ihan yllättäen ja aloin vasta silloin tajuta, mitä oikeastaan olikaan tapahtunut. Se klinikkareissu, jonka oli tarkoitus olla vain tavallinen tarkistus, päättyi siihen pahimpaan mahdolliseen vaihtoehtoon. Ninnulla oli ollut joskus kauan sitten otsaontelontulehdus, jonka jälkeen se leikattiin, ettei kyseinen vaiva enää uusiutuisi. Kuitenkin leikkauksen jälkeen ponin päähän alkoi leikkauksen jälkeen kasvaa arpikudosta, jota sitten aina välillä poistettiin. Viimevuotisessa tarkistuksessa päästä löytyi kuitenkin kasvain, joka oli ehtinyt jo levitä liian pitkälle päähän. Poni päästettiin kivuistaan ja nyt sen on parempi olla.

Eniten kaipaan niitä hetkiä, jolloin pitkän päivän jälkeen saatoin mennä Ninnun luo ja tietää tulevani hyvälle mielelle. Ninnu oli aina ystävällinen ja utelias, sekä todella seurallinen. Sitä saattoi vain harjailla ja rapsutella tuntikausia, eikä siihen kyllästynyt ikinä. Ninnu oli aina iloinen poni, sen saatte nähdä alle kootuista kuvista. Siinä on yksiä suosikkikuviani meistä kahdesta ja pelkästään pikku tähtösestä.



Viimeiseltä kerralta Ninnun selästä <3



Ponin jouluhattu, jonka askartelin joskus



Varmaankin maailman lempein katse.
Kaikkeen kuitenkin tottuu ja elämä jatkuu. Jos Ninnu eläisi vielä, olisin varmasti aivan erilaisessa elämäntilanteessa. En kuitenkaan kadu tekemiäni päätöksiä ja valintoja, sillä elämässäni on tällä hetkellä monia minulle rakkaita poneja ja niin sen tulee ollakin. Poneja tulee ja menee, mutta jokainen niistä on omalla tavallaan erityinen ja minulle tärkeä. Ninnu oli maailman lempein poni, joka laiduntaa nyt ilman kipuja ikivihreillä niityillä.

Muistoasi rakkaudella kunnioittaen, 

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

42. Uusimmat hankintani- hintansa väärti vaiko ei?

Tässä postauksessa esittelen teille kolme uusinta ratsastustavaraostostani ja kerron, mitä mieltä niistä olen. Tätä postausta ei ole sponsoroitu mitenkään ja postauksen mielipiteet ovat täysin minun omiani. Kuten tulette huomaamaan, postausta koristavat kuvat minusta ja ihanasta nostalgiavillapaidastani sekä tietysti arvosteltavista tuotteista :D

1# Tipperary Eventer Pro-ratsastusliivi



Uutta ratsastusliiviä pitkään haikailtuani päädyin syntymäpäivälahjaksi toivomaan Tipperaryn Eventer Pro-mallia, sillä halusin pian eroon vanhasta liivistäni, jonka monista vanhoista kuvista voikin. Minulle tuntui selvältä valinnalta valita juuri Tipperaryn liivi, sillä olin kuullut siitä paljon hyvää ja se oli muita merkkejä vertailtuani paras valinta. Pallottelin pitkään kyseisen valmistajan Eventer- ja Eventer Pro-mallien välillä, mutta lopulta jälkimmäinen vaihtoehto osoittautui itselle sopivammaksi. Pro-mallissa oli minulle mieluisempi sekä nopeampi kiristysmenetelmä sekä kylkiä suojaavat palaset, joita edellinen malli ei omistanut. Kyseinen liivi oli myös siro ja kevyt päällä, sekä se oli paljon paremman mallinen juuri minulle. 

Pidettyäni ensin viitisen vuotta niin sanottua panssarimallista turvaliiviä, tämän päälle laittaminen tuntui ihan oudolta. Tuppasin paljon miettimään, että onko tämä edes totta, kun liivi tuntui sopivalta, ei puristanut mistään eikä ollut edes painava. Edellistä ratsastusliiviä ostaessani sain kuulla, että liivi on hengittävä ja mukava päällä kun se muotoutuu ratsastajalle sopivaksi lämmetessään, mutta se paini kuitenkin aivan eri sarjassa kuin tämä ratsastusliivi. Itse en edes enää huomaa liiviä kun sitä päälläni pidän ratsastettaessa, sen verran huomaamaton se on. Aluksi jouduin milteipä tarkistamaan, että hetkopnen, olikohan mulla sitä ratsastusliiviä edes päällä kun ei siltä tunnu. Kyseinen asia johtuu siitä, ettei ratsastusliivi estä millään tavalla kehon liikkeitä ratsastaessa.


Kyseinen ratsastusliivi on ollut todella hyvälaatuinen ja kestävä. Sen ainoa miinuspuoli on minulla käytössä ollessaan ollut se, että liivin kyljissä olevien kiristysnauhojen solmut tuppaavat aina välillä aukeamaan. Se on todella hankala itsekseen saada enää takaisin pikalukkoon, joten olen muutaman kerran joutunut solmimaan sen mitä ihmeellisimmin keinoin. Onneksi tuo vaiva on helppo korjata, siihen vain saattaa tarvita useamman kuin yhden käsiparin.

Kokonaisuudessaan Tipperary Eventer Pro-ratsastusliivi on ollut käytännöllinen, hyvin istuva ja laadukas. Tätä liiviä en missään nimessä vaihtaisi pois, on se niin hyvin todistanut toimivuutensa. Ostamistakaan en ole koskaan joutunut katumaan, sillä hinta vastasi laatuaan ja olen ollut kerta kaikkiaan tyytyväinen ostokseen. 

#2 Aiver Sport 4D Gel-ratsastushousut



Näin talviaikaan, kun omistamani Kingslandin ratsastuslegginsit tuppaavat käymään hiukan liian ohuiksi, tarvitsen käyttööni paksumpia housuja. Täydellisten housujen metsästys alkoikin parisen viikkoa sitten, kun näin muutamia ratsastushousuja alennuksessa. Hetken niitä selattuani jouduin toteamaan, ettei niistä löytynyt minulle sopivia. Kriteereinäni oli, että housuissa tulisi olla levymalliset kokogripit, sillä legginsseissä olleet gripit olivat olleet niin käytännölliset ja mukavat. Jonkin mainoksen kautta päädyin lopulta Aiver Sportin nettisivuille, jotka esittelivät minulle kyseisen merkin 4D Gel-ratsastushousut. Aluksi pohdin, että mikä ihmeen Aiver Sport, kun en ollut siitä ikinä ennen kuullut, mutta pientä tutkimustyötä tehtyäni sain tietää sen olevan Englannissa toimiva suomalainen yritys. Sivut lupasivat housuille hyvää pitoa ja venyvyyttä. Pidin kovasti niiden ulkonäöstä, joten päädyin laittamaan kyselyä, milloin näitä housuja mahtaisi tulla seuraava erä. Tilaukseenhan ne lopulta päätyivät, vaikkakin juuri minun kokoni mustana puuttui valikoimasta. Uhkarohkea veto sinänsä, en halunnut lähteä mitään palauttamaan takaisin Englantiin. 

Housut saapuivat muutaman päivän odotuksen jälkeen kauniissa lahjapaketissa, johon oli liitetty rasia Malteserseja(=Englantilaisia karkkeja.), jotka päätyivätkin parempiin suihin saman päivän aikana. Saatuani housut ulos paketista ryntäsin heti testaamaan niitä ja ihastuin. En ole ikinä omistanut mustia housuja, joten olin jotenkin kuvitellut niiden olevan jotenkin tylsiä. Näissä housuissa oli kuitenkin upeita, valkoisia yksityskohtia, kuten kirjailu takataskussa ja valkoiset reunat vyötärössä. Myös housujen geelipaikat olivat kauniisti muotoillut ja kokonaisuudessaan muodikkaan näköiset. 

Näitä ratsastushousuja olen nyt muutaman viikon pitänyt ja olen tykännyt todella kovasti. Aluksi pelkäsin koon olevan minulle liian pieni, sillä se oli juuri sen koon pienempi kuin tavallisesti, mutta pääsin huomaamaan housujen ruhtinaallista venyvyyttä neljään eri suuntaan- nyt ymmärrän muuten, mistä housujen nimi tulee! Housujen kangas ei lähtenyt kuitenkaan holtittomasti venymään vaan palasi heti pitämisen jälkeen alkuperäiseen muotoonsa. Venymisen lisäksi housut ovat auttaneet minua istuvaan syvemmälle satulaan myös ravissa, vaikka tietysti olisi ihanteellista päästä istumaan tiukasti satulaan ilman apukeinoja. Tiedostan kyllä tuon faktan, mutta joudun harmikseni toteamaan, että en ole (vielä) mikään huippuratsastaja eikä istuntani ole aivan niin pitkälle kehittynyt. :D Hyppäämistä näillä odotin jännityksellä, mahtaisinko päästä edes ylös penkistä? No, irtosihan se housu oikein mainiosti ja hyppääminen näillä tuntui oikeastaan todella hyvältä. Housut helpottavat myös istumista, kun Riona tuppaa aina välillä hommailemaan omiaan ja loikkimaan ja pukittelemaan menemään.Ratsastuskokemus näiden kanssa oli siis varsin mukava ja olen ollut oikein tyytyväinen näiden toimivuuteen. 

#3 Esperado Parade-kisatakki




Tämä takki tarttui mukaan ihan extemporee asteltuani Lappeenrannan Horse Care Corner-ratsastustarvikeliikkeeseen. Hetken siellä kierreltyäni katseeseeni osui kyseinen Esperadon kisatakki- sopivasti -65% alennuksesssa! Hetken sitä pyörittelin käsissäni ja pohdiskelin asioita. Varsinaista tarvettahan minulla ei tuollaiselle olisi ollut, mutta tuntui kivalta omistaa hiukan nätimpi ja tähän tarkoitukseen valmistettu vaate kilpailuja varten. Ja kuka sanoo, ettei tätä takkia muka voisi käyttää joissakin hienommissa tilaisuuksissa? Sen verran paljon tuo näyttää bleiseriltä, että menisi ihan hyvin vaikkapa jonkin hameen kanssa.. mutta ehkä kuitenkin pääasiallisesti ratsastustarkoitukseen, sillä uusi kilpailukausi on taas pian starttaamassa.


Takkia sovitin vielä ratsastusliivinkin kanssa ja se tuntui sopivalta, joten sen nappasin ehdottomasti mukaani laadun ja alhaisen hinnan vuoksi. Takki tuntui mukavalta päällä eikä puristanut mistään kohdasta, sekä se oli sen verran laaja, että alle mahtuu talvikaudella paksumpikin vaatekerros. Tätä pääsin itseasiassa testaamaan jo kerran varsinaisessa tarkoituksessaan ja takki istui hyvin sekä- mikä parasta- näytti hyvältä sekä livenä että kameran läpi. En siis joutunut pettymään tähänkään ostokseen, sillä se oli juuri yhtä laadukas ja hyvä, kuin olin kuvitellutkin. 

Alla vielä miltä nuo näyttivät kokonaisuudessaan:





lauantai 4. marraskuuta 2017

41. TaRa estekilpailut 4.11

Tämän päivän ohjelmaan kuului Taipalsaaren Ratsastajien kilpailut, jotka järjestettiin Päivölän Ratsutilalla. Alunperin mun oli tarkoitus hypätä siellä sekä ristikkoluokka että 70cm, mutta kilpailuja edeltävänä iltana tuli ilmoitus, että me ei saada hypätä kuin toinen luokka. Malttihan on vasta nelivuotias, joten se ei SRL: n kilpailusääntöjen mukaan saa mennä kilpailuissa kuin yhden luokan per päivä. Tätä en kuitenkaan muistanut ilmoittautuessa, joten jouduttiin sitten perumaaan toinen luokista. Pohtimisen aiheena oli, että kumpi luokka me sitten mennään ja kumpi perutaan. Päätettiin sitten mennä vaan se ristikko ja katsoa, mitä poni siitä tuumaa.

Postauksen kaikki kuvat on ottanut Tiia!
Lauantai-aamu koitti sateisena ja melko kylmänä. Saavuttiin tallille hyvissä ajoin, ja Maltti olikin onneksi aika puhdas. Hoidettiin se karsinassa ja sitten me päästiinkin jo lähtemään. Talitin ponin traileriin ja se kiipesi sinne tosi rohkeesti, heti ensi yrittämällä. Matka Päivölään ei ollut pitkä ja sujuikin rauhallisissa merkeissä sekä ponin että ratsastajan osalta. Kilpailupaikalla otettiin Maltti pois trailerista ja pistettiin sille varusteet päälle. Hän oli tosi rauhallinen koko ajan ja katselikin ympärilleen tosi uteliaana. Maltti odotteli nätisti sen aikaa, kun kävin tutustumassa rataan, joka osoittautuikin sitten todella helpoksi (ja pieneksi esteiden kokoa katsoen :D). Lähdin sitten kävelemään alkukäyntejä hiukan jäiselle kentälle.

Verkassa kävin kaikki askellajit läpi ja ravailin muutaman kierroksen ympäri maneesia, jotta poni saa vähän totutella ihmisiin ja muutenkin paikkoihin. Otin ihan muutaman verryttelyhypyn per suunta, sillä Maltti oli hyvän tuntuinen jo heti aluksi, eikä kyttäillyt mitään vaan kuunteli mun apuja niinkuin ne siltä pyysin.

Nyt muutama sananen itse radasta. Sain nostettua kivasti oikean laukan ja otettua siihen heti alkuun hyvän rytmin. Ensimmäinen este hypättiin katsomon päädystä hyvästä paikasta ja Maltti pysyi hyvin kontrollissa ensimmäisen ja toisen ristikon välissä. Toinen hypättiin loivalta kaarelta ja sen jälkeen jatkettiin oikeaa laukkaa. En antanut Maltin ottaa mitään kovin pitkiä hyppyjä näin pienille esteille, joten se tuli vähän lähelle toiselle esteelle, mutta otti kuitenkin puhtaan ja siistin hypyn. Kolmas oli aika jyrkällä kaarevalla tiellä oikealla, mutta sain silti suoristettua sen kivasti hyppyyn. Vasen laukka ei kuitenkaan vaihtunut alastulossa (vaikka yritinkin sen vaihtaa vielä jälkeenpäin) joten kaarre neljännelle esteelle mentiin ristilaukassa. Se ei kuitenkaan haitannut, koska tilaa oli runsaasti ja hyppy tuli hyvään kohtaan. Neljännen ja viidennen esteen välissä oli suora linja, jolla yritin pitää Maltin mahdollisimman suorana ja annoin sen laukata vähän eteen. Se hyppäsikin todella kivasti ja vaihtoi laukan esteellä. Kuudennellekin esteelle mun piti muistaa kääntää reippaasti ulkopohkeella, jotta saan Maltin suoraksi hyppyyn. Paikka oli hyvä, mutta Maltti jäi vasempaan laukkaa. En ehtinyt ennen kaarretta korjata laukkaa, mutta sain sen vaihdettua ennen hyppyä oikeaksi. Sitten olikin jäljellä enää viimeinen hyppy, josta Maltti suoriutui kunniakkaasti! Ovelta saimme vielä ruusukkeen ponin suitsiin luokan ollessa clear round.

Kisat olivat meidän osalta kokonaisuudessaan todella onnistuneet ja radasta jäi hyvä mieli sekä kuskille että ponille. Tästä meidän on hyvä jatkaa eteenpäin kohti uusia haasteita ja seikkailuja. Tähän alle liitän vielä loput Tiian ottamat kuvat kilpailuista sekä ratavideon, kiitos Tiialle kuvista!















keskiviikko 1. marraskuuta 2017

40. Esteitä Maltilla 19.10

Torstai, josta on muotoutunut minun Maltin ratsastuspäiväni, koitti taas- yllättävää kyllä, aurinkoisena. Suuntasin siis tallille, jossa poni odottelikin jo. Otin Maltin sitten karsinaansa ja harjasin sen läpi huolellisesti. Pääsin myös toteamaan, että vaikka kuinka harjasin, siihen näytti aina jäävän jonkinlaista likaa. Tämä johtuen tietysti siitä, että mustissa hevosissa pöly näkyy helposti karvan päällä. Kun olin viimein saanut Maltin puhtaaksi, varustin sen ja sitten olimmekin valmiita lähtöön.
Alkukäyntien jälkeen verryttelin neliöllä, joka oli noin puolen kentän kokoinen. Aluksi pidensin käyntiaskelia suorilla ja kulmiin lyhensin niitä, jotta käännöksistä tulisi mahdollisimman napakoita. Maltti tuntui aluksi hiukan jännittyneeltä, mutta rentoutui tekemisen myötä. Vaihdettuani suuntaa tein saman harjoituksen toiseen suuntaan, jonka jälkeen nostin ravin ja ratsastin vielä samaa neliötä. Jokaisen kulman menin vielä käynnissä, mutta sivujen keskelle tein raviesiirtymät. Harjoituksen tarkoitus oli saada Maltti kuuntelemaan kättäni herkemmin. Aluksi siirtymiset olivat vähän löysiä, mutta alkoivat sitten onnistua aika mukavasti. Sitten jatkoinkin jo ravissa, ratsastaen kahdeksan maapuomin yli reippaassa tahdissa. Maapuomit sujuivat kivasti, kun sain Maltin venyttämään askeliaan tarpeeksi paljon. Kun olimme verrytelleet, laitoimme puomeista kaksi ristikkoa niin, että ensimmäisen eteen jäi kaksi puomia ja toisen ja ensimmäisen väliin yksi. oli tarkoitus, että ratsastaisin ravilähestymisen ja jatkan ensimmäiseltä ristikolta laukassa. Maltti oli oikein näppärä ja ristikot sujuivat hyvin. Kun olin tullut sen onnistuneesti muutaman kerran, ensimmäinen ristikko nostettiin pystyksi. Maltti tuntui todella reippaalta ja hyppäsi nämäkin kerrat hyvin.

Sitten pääsimmekin ottamaan muutamat testihypyt pienelle lankulle. Minun oli tärkeää keskittyä siihen, että istun  syvällä satulassa, ettei Maltti pääse kiihdyttämään liikaa. Testihypyt onnistuivat aika kivasti, vaikka muutama hyppy tulikin melko kaukaa. Sen jälkeen otimme myös hypyn risuesteelle. Se oli melko pieni kavalletti, jonka puomi oli täynnä pieniä oksia ja näytti sitten ponille pelottavammalta. Mun oli tärkeää ohjata Maltti ihan keskelle sitä, sillä se tultiin melko tiukalla tiellä. Ratsastin myös sellaista tehtävää, jossa hypätään ensin risueste, jonka jälkeen kaarretaan loivasti lankulle. Poni tuli ihan hyvin ja mun kanssa.  Maltti hyppäsi oikein kivasti ja pääsimmekin sitten tulemaan sellaista tehtävää, jossa piti aluksi hypätä risueste, sitten valkoinen lankku ja vielä viimeisenä vesimatto melko tiukalla tiellä. Risuesteelle se tuli hyvin, vaikka välissä tulikin pieni kiihdytys, jonka vuoksi minun oli pakko tehdä ympyrä ennen vesimattoa. Maltin kanssa mun täytyisi osata paremmin ottaa kunnolla kiinni esteen jälkeen, jotta saan sen varmasti kääntymään tiukemmillakin teillä. Saatuani ympyrällä tahdin taas rauhallisemmaksi hyppy tuli ihan hyvään paikkaan. Tätä tulimme uudemman kerran, ja jätin nyt voltin tekemättä. Tiestä tuli esteelle hiukan vino, mutta Maltti korjasi tilanteen ja hyppäsi rohkeasti yli ja vaihtoi vielä ilokseni laukan esteellä. 

Tämän jälkeen puomi-puomi-pysty-puomi-ristikkosarjan viimeinen ristikko muutettiin okseriksi, jonka takapuomi oli 75cm. Kun tulin tätä ensi kertaa, ratsastin huomaamattani vähän vinoon vasemmalle, ja poni hyppäsi muut esteet ihan hyvin, mutta okserista vasemmalta ohi. Samoin myös toisella kerralla. Kolmas yritys, jolla ymmärsin lähestyä suoraan, onnistui oikein hyvin ja Maltti venytti askeltaan kivasti ja okseri ylittyi kunnialla. Okserilta minun oli tarkoitus kääntää suoralle linjalle ja hypätä portti, joka oli aavistusta kapeampi kuin muut esteet. Sain kuitenkin Maltin suoristettua linjalle ja se hyppäsi portin yli oikein näppärästi. 

Hyppäsimme sitten tunnin loppuun vielä koko tehtävän lyhyenä ratana. Ensimmäisenä oli puomi-puomi-pysty-okseri- sarja, sitten risueste, lankku, vesimatto ja viimeisenä portti. Aloitin taas ravissa ja lähestyin ensimmäisen linjan ravissa. Maltti venytti hyvin askeliaan ja hypyistä tuli todella kivoja. Sain sen oikeaan laukkaan alas, joten minun oli hyvä kääntää risulle. En ihan pitänyt ulkopohjetta tarpeeksi kiinni, joten se pääsi hyppäämään vähän esteen ulkoreunasta, mutta ei kuitenkaan punkenut itseään epärehellisesti hyppäämään ohi esteestä. Risulta jatkoin matkaa lankulle, jota oli nyt korotettu noin 65cm korkeaksi. Maltti hyppäsi sen tosi näppärästi, mutta mun täytyi jälleen tehdä esteen jälkeen voltti, jotta sain sen taas kuulolle. Vesimatto kuitenkin sujui hyvällä hypyllä, jonka jälkeen pääsin kääntämään portille. Maltti oli hyvin pohkeiden välissä ja ottikin näin oikein kivan hypyn myös portille. 
Tämän radan jälkeen sain tulla vielä yhden kohdan uudestaan, sillä halusin korjata virheeni risueste-lankkulinjalla, ja näinpä nostin oikean laukan. Ratsastin mahdollisimman keskelle risua, mutta hyppy tuli silti reunaan. Sitten päästin Maltin menemään hiukan liikaa eteen, jonka vuoksi se hyppäsi kaukaa ja pudotti lankun. Pudotuksen johdosta poni otti pienen kiihdytyksen ja veti päätään alas, mutta sain sen nopeasti takaisin kontrolliin. Tämän takia ratsastin saman linjan vielä kerran, jolloin sain hypyn keskelle risulle. Muistin istua niin syvälle satulaan kuin pystyin välissä, ja näin sainkin hallittua Maltin paljon paremmin esteiden välissä. Lankkukin sujui nyt hyvin, ja pääsimme hyvillä mielin loppuraveihin.